Se oli syksyä,kun mielessä alkoi kyteä ajatus ja sydämessä kaipaus, että töihin on päästävä. Sitä mukaan kun paraneminen eteni, vahvistui tunne siitä, että olisin valmis töihin. Kuulostakoon kuinka kliseeltä hyvänsä, minulle työni on kutsumus. Olen tehnyt sitä aina sydämestä ja työni on ollut minulle todella tärkeää ja voimaannuttavaakin. Kun sairastuin, kyse ei missään vaiheessa ollut työuupumuksesta. Päinvastoin, yritin käydä vielä viimeisillä voimillani töissä, en olisi halunnut luopua siitä.
Kun ihminen on pitkällä sairaslomalla (minä lähemmäs 2v ), niin työhönpaluuta helpotetaan usein työkokeilulla. Käytännössä se on esim.3kk jona aikana työtunteja lisätään asteittain. Näin siis, oli kyseessä fyysinen tai psyykkinen sairaus. Sillä varmistetaan työntekijän työkykyä ja estetään myös uutta sairaslomaa kyseisen sairasloman vuoksi. Työkokeilun ajan työntekijä on "ylimääräisenä" työntekijänä, jolloin hänellä on ohjaaja. Tavallaan ajatus ärsyttääkin, koska tuntuu kuin en olisi tarpeeksi pätevä työhöni yksin. Ikäänkuin ammattitaitoni olisi hävinnyt sairauden myötä, ettei minuun luoteta jne. Järjellä asian kuitenkin ymmärtää. Vierellä täytyy olla joku, joka ikäänkuin varmistaa työkykysi.
Noniin, pyöriteltyäni asiaa sopivan ajan päässäni, otin asian esille psykan hoitajan tapaamisessa. Minullahan virallisesti loppuisi sairasloma vasta toukokuun lopussa, joten halusin kuulla myös hoitavan tahon mielipiteen. Luulisi, että itse on itsensä paras tuntija, mutta tälläisen sairauden myötä haluaa pelata varman päälle. Psykan hoitaja tuki minua heti päätöksessäni eikä nähnyt estettä aikaistetulle työhönpaluulleni. Varmuuden vuoksi kävin vielä psykiatrilta hakemassa siunauksen ja aloin innoissani soittelemaan työnantajalle. Olin niin varma, että pääsisin töihin hyvin pian, viikkojen sisään. Mutta tästä se rumpa vasta alkoi. Voin suoraan sanoa, että mieli teki heittää hanskat tiskiin moneen kertaan. Ainoastaan kova kaipuu töihin sai minut jatkamaan sitkeästi.
Psykan puolen lisäksi täytyy tavata työterveyshoitaja, työterveyslääkäri ja vielä lisäksi kolmikanta keskustelussa kummatkin edellä mainitut sekä esimies. Lisäksi useita puheluita työnantajan ja työpaikkakoordinaattorin kanssa. Vakuuttelut moneen kertaan omasta työkvystä ja selittelyt miksi haluaa aikaistaa työhönpaluuta. Tämä kaikki tapahtui hitaasti, noin tapaaminen/viikko, jos sitäkään. Mulla on vielä sikäli mielenkiintoinen tilanne, että ollessani saikulla, silloinen työpaikkani lopetettiin ja työnantaja vaihtui. Minulla ei siis ole valmiina työpaikkaa, johon minut sijoitetaan, vaan sellainen pitää erikseen etsiä. Minulla on vakituinen työsuhde, muttei työpistettä. Ja vielä vähän niinkuin kirsikkana kakun päällä, sain vasta tietää, että oltuaan yhtäjaksoisesti vuoden sairaslomalla, työntekijä voidaan irtisanoa ilman kummempia perusteita. Ehkä tää on muilla tiedossa, mutta mä naivisti luulin, ettei saikun aikana voi irtisanoa, olkoon se kuinka pitkä hyvänsä. Tietenkin täytyy vielä huolehtia oikeat hakemukset ja liitteet KEVAlle, joita tarvitaan työkokeilun vuoksi. Kyllä täytyy sanoa, että välillä ei ole enää tiennyt kuka onkaan puhelimen toisessa päässä ja mitä asiaa kukakin hoitaa 😋 Kolmikantaneuvottelu sinällään on aika kuumottava tilanne. Vähintään kolme ihmistä tuijottaa pöydän toisella puolella analysoiden ( siltä se tuntuu) jokaista sanaani ja ehkä mahdollisesti etsii jotain kompastuskiveä, joka todistaisi minun olevan kykenemätön työhöni. Niinkuin aikaisemmin kirjoitin : jos en olisi niin varma omasta voinnistani ja kyvystäni tehdä jo töitä, olisin luovuttanut ja odottanut kunnes sairaslomani oikeasti loppuu.
Koin tarpeelliseksi kirjoittaa aiheesta kertoakseni että maltti on jälleen valttia, tässäkin asiassa. Päivitin aikaa sitten facessa intopiukeena kuinka aloitan kohta työt jne. Helposti sitä kuvittelee, että kyllähän sitä nyt töihin pääsee, ei siinä voi ongelmaa olla. Juu no ei ihan mennyt niin. On niin monta asiaa mitä pitää huomioida ja läpikäydä. Nyt ollaan sentään jo siinä pisteessä, että enää puuttuu se työpiste johon minut sijoitetaan. Ei auta kuin odottaa, hiljaa hyvä tulee 😘 Ehkä mä jo pian pääsen :)
