SÄHKÖÄ JA MUUTA HOITOA
Ai hyvänen aika tekstinkäsittely/ kaikenlainen muokkaus on niin vaikeaa. Siis noin niinku yleisesti. Mä oon unohtanu KAIKEN tarvittavan siitä lajista. Minen osaa!!!! Voin kertoo että se "hiukan" hidastaa tätä ulosantia. Päässä pyörii tuhat asiaa, ajatusta ja ihmetyksen aihetta, mutta tämä idiootti kone ei tottele mua. Ja kyllä, se on nimenomaan koneen vika. Sitäpaitsi joku on piilottanu mun lukulasit...ei auta, jatkan kuitenkin :)

                             " Mielen maisema,

                               miten voikaan olla niin monimuotoinen,

                               jokaisen silmin kovin erilainen.

                              Sitä voi muokata mielensä mukaan,

                              niin ettei sitä ymmärrä kukaan.

                              Onko tarkoitus kuitenkaan sellainen,

                             että se on muille niin kovin salainen.

                              Jospa sittenkin avaisit sen muille,

                             löytyisi saattaja näille poluille.

                             Sillä ainahan välillä on pimeää,

                             mutta lopulta aurinko lämmittää.

                            Sen valo tuo kaiken esille

                            ja ohjaaa sinut turvallisille vesille.

                            Luota siihen, että karuinkin maisema,

                            voi olla lopulta, kaunis puutarha"

                                                                      KJ

Perhonen...mun mielestä tosi kaunis, jopa häkellyttävä hyönteinen. Tiedän, että on  myös ihmisiä jotka eivät voi sietää koko öttiäistä, mutta mulle se on jotenkin symboolinen ja niinkuin totesin, kaunis. Entäpä sen kehitysvaiheet? Ensin kotelo, sitten toukkana ( järjettömän ällöttävänä sellaisena) muutaman viikon, Wikipedian mukaan jopa muutaman vuoden! Ja lopulta upea perhonen. ( Tiedän kyllä ettei wikipediaa kande lukee)

Kehitysvaihetta voisi verrata mielestäni ihmisen elinkaareen...vauva ajasta vaariin/ mummoon.

On siinä kuitenkin vissi ero: kun perhonen on kehittynyt tähän kolmanteen vaiheeseen, kehitys loppuu siihen.

Ihminen: se voi muokata itseään aivan kuolinvuoteelleen saakka, ottaa kokemuksistaan oppia ja kehittyä niiden myötä yhä paremmaksi ihmiseksi. Sellaiseksi, jona haluaisi olla. Ja ihminen valitsee ihan itse, muokkaako hän itseään koko elämän, vai tyytyykö jo saavutettuun "kuoreen" ja jämähtää siihen. Voi jopa tokaista: " en voi tälle mitään, tää on mun luonne".

Nyt kun tässä kattelen tätä tekstiä, voin oikein kuvitella että joku mahdollisesti pitää mua aivan totaalisen seonneena, kun vertaan perhosia ja ihmisiä keskenään :D suorastaan melkein naurattaa. No ei voi mitään, joskus mun ajatukset on vaan niin kummallisii ja ei, en oo vetäny ylimääräsii lääkkeitä ja olen muistanut ottaa ne mitä pitää :P

Kun on mieli mennyt rikki, korjaustarpeita täytyy olla monenlaisia. Tai ainakin luulen näin, uskallan siis yleistää sen verran. Uskon/ omalla kohdallani tiedän, että täytyy käyttää paljon muitakin keinoja kuin pillerit. Henkilökohtaisesti en usko pelkkien lääkkeiden parantavan. Mun mielestä ne on keino tasata mieltä, jotta toimintakyky palautuu siedettäväksi ja kykenee porskuttamaan jotenkin eteenpäin yhteiskunnassa. Kirjoitan tähän vain omia henkilökohtaisia hoitokeinoja. Mikä sopii toiselle, ei todella välttämättä käy toiselle.

SÄHKÖHOITO, LÄÄKKEET, MUSIIKKI, MAALAUS/PIIRTÄMINEN, KIRJOITTAMINEN, OMAISET, ERI HOITOTAHOT,VERTAISTUKI. Hoitotahoihin liittyy säännölliset psykan lääkäri/hoitaja käynnit, mahdolliset kurssit ja ryhmät jne.

 Tuo sähköhoito nostattaa ihmisten karvat pystyyn ja saa heidät jopa kauhistumaan. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun on tullut esim. kysymys" ai sekö, jota annettiin jo kauan kauan sitten"? Juuri se. Erona on se, että ennen ei nukutettu jolloin luonnollisesti toimenpide on ollut tuskallinen ja traumaattinenkin kokemus. Nykyään ihminen "humautetaan" hetkeksi uneen ennenkuin toimenpide tehdään. Googlettamallahan tuostakin saa lisätietoa. Mä sain hoitoa huhtikuusta joulukuuhun. Kesällä välissä oli pieni tauko, muuten aika säännöllisesti n. kerran viikossa. Se ei todella tuhoa hoidettavan aivosoluja, eikä potilaasta tule mitään zompia :D Yksi yleisimpiä haittavaikutuksia on lähimuistin heikkeneminen. Mulla on koko viimeinen vuosi pyyhkäisty suurelta osin pois. Vuodessa kyllä on tapahtunut niin paljon pahaa, että ei se niin haittaa. Ikävää, ettei se ole pyyhkäissyt myös läheisten muistia...Sen on todettu olevan suuri apu monessa mielen sairaudessa, vaikkakaan sen vaikutusmekanismia ei vieläkään tunneta tarkasti. Mulla kävi kyllä viimeisellä kerralla niin, että mulle annettiin kolminkertainen annos nukutusainetta, mutta eivät saaneet mua uneen. Olin hokenut viimeiseen asti " ei ei ei". Hoito jouduttiin lopulta keskeyttämään. Kyä se on kuulkaa niin, että jos jollain joku asia menee vinoon, se on meikä.

Lääkkeitten lisäksi on monenlaisia täsmähoitoja, joita voi kokeilla. Esim. ahdistuksen tullessa voi valella käsiään ja kasvojaan jääkylmällä vedellä sekä pakottaa itsensä hengittämään rauhallisesti sisään ja ulos. Tää on hyvä keino silloin, jos ahdistus vähän niinku hiipii päälle. Mutta jos saa voimakkaan ahdistus/paniikkikohtauksen yhtäkkisesti, ei siinä kyllä edes pysty ajattelemaan mitään vesiä. Kohtaushan aiheuttaa  ainakin mulla salamana tärinän, pulssin hakkaamisen, jopa pyörryttämisen ja mahdollisesti hysteerisen itkun siihen päälle. Lähe siinä sitten huljuttelee käsiäs? Mutta noin niinku lähtökohtasesti hyvä kikka. Ja siis mä tiedän, etten voi olla tällä hetkellä ilman lääkkeitä, tuskin vielä pitkään aikaan. Toivon kuitenkin ettei nyt enää tarttis vaihtaa...

        " Älä usko lauluihin, ne tekee susta haaveilijan,
          ne voi saada sut kaivelemaan asioita,
          joilta mielesi koittaa sua suojella
          niil on taipumus sotkee kaikki ajatukset ja
         jättää kaaokseen"
                                -Apulanta


Musiikki- tuo ihana mielen pahoittaja, liikuttaja, suututtaja, haaveiluttaja, voimaannuttava asia. On aikoja, vieläkin, etten kestä yhtään musiikkia esim. keittiössä hääriessäni. Ja kyllä, se on outoa. Se on outoa mulle, koska aikaisemmin mulla on ollut vuosikaudet pääpiirteittäin radio päällä keittiössä touhutessa. Tosin eihän sitä edes jaksa touhuta siellä välttämättä niinku ennen. Mutta laulut, musiikki on niin ihana asia. Siihen maailmaan uppoutuu ja se voi tuoda paljon lohtua. Toki myös paljon muita tunteita, joita ei tosiaan pysty itkemättä kuuntelemaan. Minä ainakaan. Nykyään mulla on jo parempia päiviä, paljonkin. Sen takia joskus kun hämmentelen soppakattilaa ja radiosta räjähtää joku mulle sellainen biisi josta saan valtavasti "draivia", hypin( lue tanssin) pitkin keittiötä ja laulan kitarisat vilkkuen. Tämä tosin aiheutti tuossa yksi päivä mm. sen, että yksi teineistämme tuli ja sammutti kylmän viileesti radion. Outoa käytöstä! Ja biisit voi olla mihin kategoriaan ängettyjä tahansa. Kaikki käy: iskelmä, heavy, rappia tai poppia, aivan sama, kunhan se vaan saa mut mukaansa. Niin juu, kuopuskin totesi mun tanssista" se ny vaan on niin noloo vaikkei kukaan ees nää"! Mä taidan ny tältä erää lopetella, koitan vielä uppoutua tohon muokkaamiseen. Vielä tota tekstiä riittää tästä aiheesta, paljon ;)